Seurailin eilen ja tänään aika tiiviisti ihmisten fb-päivityksiä päivän polttavasta aiheesta: Tasa-arvoisesta avioliittolaista. huomasin eräälaisen päivityspiikin kyseisen asian kohdalla, samanlaisia piikkejä tapahtuu kun Suomen jääkiekkojoukkue pelaa.. Tämä kai kertonee siitä mitä asioita nuoriso ja nuoret aikuiset pitävät tärkeinä..
Tiedän, että kansan edustajien puheenvuorot koostuvat HEIDÄN OMISTA MIELIPITEISTÄÄN, mutta ei hyvä luoja.
Keitä ovat kansanedustajat: homofobiset iäkkäät miehet, jotka olivat nuorisoa silloin 60-luvulla kun homoseksuaalisuuskin oli rikos tai muuten asiaa vieroksuvat kansanedustajat päättämään asiasta?
Euroopaan unioniin liityttäessä järjestettiin (monessakin maassa) kansanäännestys liittyäkkö vai ei. Minä ehdottaisin Kansanäänestystä myös tässä asiassa.
Minä kannatan tasa-arvoista avioliittolakia. Minä tiedän että Kansanedustajien sanat eivät ole kirkon/seurakunnan kanta, mutta kun keskustelua käydään kiivaasti eduskunnassa, niin käydäänkö myös kiivasta keskustelua Seurakunnassamme?
Minut on kasvatettu perheessä, jossa isä olisi ollut pappi ellei olisi lukihäiriöisenä kammoksunut saarnojen kirjoittamista ja äitini oli omalla tavallaan uskovainen.Avoimessa, avarakatseisessa, oikeuden mukaisessa perheessä.
Mutta isäni joka tulee pian 64 vuotta ymmärtää halun avioliittoon, ymmärtää mutta hänen on vaikea hyväksyä. Minä hyväksyn ja ymmärrän.
Eikö meillä kaikilla, ihan jokaisella ole ihmisarvo?
Eikö ihmisoikeuksien julistuksessakin ole todettu, että ihminen on syntynyt vapaana ja tasa-arvoisena? Hehkutetaan kuinka olemme tasa-arvoinen ja hieno valtio. Mutta sekin tasa-arvoisuus on vain sukupuolten välistä, eikä sekään kovin loistavaa tasa-arvoa.Turha on kenenkään vedota raamattuun. Raamatus teksteistä moni on sidoksissa omaan aikaansa, tapoihin, kulttuuriin ja lakeihin. Voitte etsiä vastauksia ja ohjeita sieltä mutta oikeutusta mihinkään sieltä ette löydä! "Synnitön heittäköön ensimäisen kiven". Meillä ei ole oikeutta tuomita toisia!
Toivoisin, että oman elin-ikäni aikana pääsisin todistamaan sitä, kun ensimäinen homo/lesbopari pääsee tasa-arvoisesti avioliittoon.
Minä en usko Evankelisluterilaisen kirkon oppien mukaiseen Jumalaan, enkä jumalaan ylipäätäkään. Uskon että raamattu on vain eräänlainen opettavainen kirja, josta sen aikaiset ihmiset ovat saaneet käytökselleen malleja. Mutta jos on olemassa Jumala joka on luonut meidät, emmekö me kaikki ole silloin omalla erilaisella olemuksellamme hänelle rakkaita ja tasa-arvoisia hänen edessään? Jos olemme jollekkin suuremmalle taholle tälläistä, emmekö voisi olla myös valtion lakien edessä sitä?
