Ihmiset sais joskus miettii miten toisia kohtelee. En vaan pysty sietäänpaskan puhujii, en vaikka se ois oma veli. Ja se on jännä miten on niin p****leen hankala uskoo, että mä oon tosissani, kun ilmotan, että jätkä saa luvan kuurata vessanpöntön(sisältä ja ulkoota), pestä ikkunat ja pyykiit, imuroida ja siivota?
Jotaaan rajaa pitäis olla, vaikka kännissä puhuiskin!
Känniääliö-isoveli ongelman lisäksi viikkoa "piristi" vielä se, että rakas puhelimeni meni ja koki eräänlaisen vesikatastrooffin( Kantapään kautta opin pyjamapäivänä että aamutakin taskuissa ei ole vetuketjua).Isi ei ollut ylpeä tyttärestään. Joten torstaina ostin sille sitten lähikauppamme ainoan punaisen sävyihin taipuvan kukkakimpun :3
Isi vaan naureskeli miun hyvittely yrityksille :D mutta kyllä se on ihmeellisen vapauttava ja ahdistava tunne samaan aikaan, kun on ollut melkein 5 päivää ilman puhelinta :D
Siihenkin tottuu, mutta vieroitus oireita tulee itsekullekkin, kuten siskolleni joka laittoin minulle perjantaina viestiä "Still a live!!!" liukkaan radan jälkeen, ja ihemetteli vielä kun en vastannut siihen, ennen kuin muisti kännykkäni olevan palasina :'D
Eilinen oli parempi päivä :D hauskoja seikkailuja autolla ja hyvässä seurassa, ihana irtiotto<3
Mutta sitten se olikin paluu takaisin arkeen..
Projektina ois saada isoveli uskoon, että sillä ei oo mitään oikeuksii puhuu paskaa kenestäkään muusta kuin itestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti