Luin tässä taannoin hyvin kirjoitettua blogia jossa kirjoittaja taitavasti rinnasti fenix-linnun myyttiä omiin tunteisiinsa ja tilanteeseensa.
Hieno lintu eikö?
Jokainen on jossain vaiheessa omassa elämässään aivan kuten Fenix-lintu.
Kun kuopan kohtaa elämän polulla, niin ihmisen on vain uskottava, että siitä voi selvitä.
Se vie voimat, ja tuntuu mahdottomalta, palaa sisältäpäin suuremmalla liekillä kuin haluaisi.
Mutta sitten on pieniä hetkiä, jotka auttavat nousemaan.((:
Hurjaaa miten koko aamupäivän jännitin elämäni ensimmäistä oikeaa työhaastattelua!:D
Sitten pääsin paikanpäälle ja kaikki asiat sutviutuivat hyvin ja rennosti kyseisen esimiehen kanssa ja nyt olen aloittamassa toukokuulla töitä <3
Helpottava tunne kun teitää että saa jostain rahaa sitten kun kesäksi opintotuen tuleminen loppuu, ei tietenkään paljoa mutta palkkaa ja työkokemusta kuitnekinsaan mukavassa työympäristössä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti