"I know sometimes it's hard for you to see You come between just who you are and who you wanna be"

Hui kauhistus siitäpäs on niin pitkä aika, kun olen viimeeksi lätinöilläni teitä tylsistyttänyt, mut nyt tulee vähän elämän kertaa.
Muutin kesällä Mikkeliin, jos jotain kiinnostaa niin ihan vain kouluntakia.
Tammikuussa 2016 aloitin restonomiopintoni Mikkelin ammattikorkeakoulussa.
Ja siitä lähtien ihmiset ovat kerta toisensa jälkeen kotona käydessäni kommentoineet kuinka olen muuttunut, pienentynyt, laihtunut pariin viimeiseen vuoteen verrattuna.
Kyllähän sen itsekkin huomaan. Miten?Ja miksi nyt puhun tästä?
Lapsena  en kokenut painoani kunnolla ongelmaksi, yläasteella tiedostin ongelmani, mutta en tehnyt asialle mitään.
Sitten Life happened. Äitini sai syöpädiagniisin 2010 ja siitähän se alamäki alkoi. Paino vain salakavalasti hiipi ylöspäin. 2012 helmikuussa olin kenties painavimmillani ikinä.
Silloin tajusin että nyt on asioiden muututtava, en jaksanat, psyykkisesti enkä fyysisesti.
Aloitin perus asioilla kuten liikunnan lisäämisellä, mutta mistään hyvästä en luopunut.
Lukiossa innostuin enemmän liikunnasta. Tajusin myös terveellisemmän ravinnon ja urheilun vaikuttavan positiivisesti psyykkiseen jaksamiseeni, joka oli tiukilla äitini sairastaessa niin, että kotona joutui ottamaan paljon vastuuta ja lukion kurssit painoivat päälle.
Rupesin vähentämään pizzaa, karkkeja, sipsejä ja limsan juontia. Mutta en niistä kokonaan silti luopunut. jos jotain hyvää teki mieli niin silloin sitä sai myös napostella.
2013 keväällä tulikin enemmän takapakkia kun äitini kuoli, en oikein enää jaksanut kiinnostua urheilusta ja aloitin myös tupakoinnin. 2014 keväällä, ylioppilas keväänäni olin jaksanut ottaa itseäni perusliikunnan suhteen jälleen niskasta kiinni ja ruvennut myös treenaamaan.
Tajusin ettei kroppani kestä kaupanalan töitä jos en jotain tee.
Siitä lähtien olen treenannut säänöllisesti ja toisinaan epäsäännöllisemmin.
Mutta terveellisemmän ruokavalion aloitin jälleen viime kesänä kun muutin pois kotoa silti jos jotain hyvää tekee mieli silloin sitä voi syödä. tärkeintä on vain muistaa ettei siitä napostelusta tule elämäntapa, ja tässä on kuitenkin oma terveys ja kestävyys kyseessä.

Tänään kun 21 vuotis syntymäpäivänäni jäin pohtimaan jälleen luokkakaverini kommenttia" Kun olet niin pieni" ajattelin että hitto näinköhän.. Ja kun kotiin pääsin kaivoin vanhat kuvat esiin ja herranjestas, meikä tyttö on puoliintunut.

On jotenkin hullua katsoa vasemmalta oikealle. Tyttö vasemmalla olen minä vain 4 vuotta sitten, keskimmäisestä on vain 2 vuotta ja oikeanpuoleisin olen minä nyt. Miten sitä onkaan saanut muutosta aikaan pienillä asioilla. vielä ei olla tavoitteessa asti mutta hyvin sujuu.