"I know sometimes it's hard for you to see You come between just who you are and who you wanna be"

Hui kauhistus siitäpäs on niin pitkä aika, kun olen viimeeksi lätinöilläni teitä tylsistyttänyt, mut nyt tulee vähän elämän kertaa.
Muutin kesällä Mikkeliin, jos jotain kiinnostaa niin ihan vain kouluntakia.
Tammikuussa 2016 aloitin restonomiopintoni Mikkelin ammattikorkeakoulussa.
Ja siitä lähtien ihmiset ovat kerta toisensa jälkeen kotona käydessäni kommentoineet kuinka olen muuttunut, pienentynyt, laihtunut pariin viimeiseen vuoteen verrattuna.
Kyllähän sen itsekkin huomaan. Miten?Ja miksi nyt puhun tästä?
Lapsena  en kokenut painoani kunnolla ongelmaksi, yläasteella tiedostin ongelmani, mutta en tehnyt asialle mitään.
Sitten Life happened. Äitini sai syöpädiagniisin 2010 ja siitähän se alamäki alkoi. Paino vain salakavalasti hiipi ylöspäin. 2012 helmikuussa olin kenties painavimmillani ikinä.
Silloin tajusin että nyt on asioiden muututtava, en jaksanat, psyykkisesti enkä fyysisesti.
Aloitin perus asioilla kuten liikunnan lisäämisellä, mutta mistään hyvästä en luopunut.
Lukiossa innostuin enemmän liikunnasta. Tajusin myös terveellisemmän ravinnon ja urheilun vaikuttavan positiivisesti psyykkiseen jaksamiseeni, joka oli tiukilla äitini sairastaessa niin, että kotona joutui ottamaan paljon vastuuta ja lukion kurssit painoivat päälle.
Rupesin vähentämään pizzaa, karkkeja, sipsejä ja limsan juontia. Mutta en niistä kokonaan silti luopunut. jos jotain hyvää teki mieli niin silloin sitä sai myös napostella.
2013 keväällä tulikin enemmän takapakkia kun äitini kuoli, en oikein enää jaksanut kiinnostua urheilusta ja aloitin myös tupakoinnin. 2014 keväällä, ylioppilas keväänäni olin jaksanut ottaa itseäni perusliikunnan suhteen jälleen niskasta kiinni ja ruvennut myös treenaamaan.
Tajusin ettei kroppani kestä kaupanalan töitä jos en jotain tee.
Siitä lähtien olen treenannut säänöllisesti ja toisinaan epäsäännöllisemmin.
Mutta terveellisemmän ruokavalion aloitin jälleen viime kesänä kun muutin pois kotoa silti jos jotain hyvää tekee mieli silloin sitä voi syödä. tärkeintä on vain muistaa ettei siitä napostelusta tule elämäntapa, ja tässä on kuitenkin oma terveys ja kestävyys kyseessä.

Tänään kun 21 vuotis syntymäpäivänäni jäin pohtimaan jälleen luokkakaverini kommenttia" Kun olet niin pieni" ajattelin että hitto näinköhän.. Ja kun kotiin pääsin kaivoin vanhat kuvat esiin ja herranjestas, meikä tyttö on puoliintunut.

On jotenkin hullua katsoa vasemmalta oikealle. Tyttö vasemmalla olen minä vain 4 vuotta sitten, keskimmäisestä on vain 2 vuotta ja oikeanpuoleisin olen minä nyt. Miten sitä onkaan saanut muutosta aikaan pienillä asioilla. vielä ei olla tavoitteessa asti mutta hyvin sujuu.

Vuosi vaihtuu uusille kujeille.

Kun miettii minkälaisen vuoden viimeyönä hyvästeli voi vain todeta, että leukarintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Sitä miettii mitä kaikkea on oikeasti kerennyt. Kaksi työpaikkaa toinen lastentarhassa ja toinen KSO:lla myyjänä. Mieletönta kun ajattelee, että viime vuonna tuli yhteenkä oltua 7,5 kk töissä.
Kaksi hakukertaa ammattikorkea kouluihin ja viimeisellä kerralla onnisti.
Aivan mielettömiä iltoja ja öitä seka aamuöitä ihanien ihmisten kanssa milloin missäkin milloin mitäkin tyhmää tehden :D
Aivan mielettömiin ihmisiin kerennyt tutustumaan ja toisten ihmisten kanssa lähentymään.
Vuosi oli mieletön, hyvä, täydellinen, täynnä iloa, naurua, riemua, hölmön hulluja ideoita. Täydellisiä muistoja kavereiden penkkareista, päättäjäisistä viimisistä työpäivistä meripäivistä ja älyttömän ihanista yllätyksistä kuten läksijäiset. Muutto uudelle paikkakunnalle.
 On tähän vuoteen mahtunut kolhujakin ja hetkiä, kun on tajunnut elämän katoavaisuuden ainakin 3 suru-uutisen jälkeen.  Mutta päätän kuitenkin muistaa vuodesta sen hyvän ja sen parhaimmat hetket. (:

Hyvää uutta vuotta 2016!!!

Vielä kerran, ennen kuin suljen

G.W. Leibniz on todennut "Nykyisyys on täynnä menneisyyttä ja sillä on tulevaisuus helmassaan." Päivittäin me teemme ajatuksissamme aikamatkoja menneisyyteen. Minäkin raotan muistuissani jo suljettuja ovia samalla, kun avaan uusia.
Elämämme koostuu lukuisista ovista. Ovista joista meidän täytyy käydä kerran tai useamman. Huoneista, joihin muistomme talletetaan. Voimme muistoissamme palata näille oville, mutta konkreettisesti se on mahdotonta.
Ajatusmatkallani olen päätynyt tilaan, jossa on lukuisia, toista kymmenta ovea, kaikki ovat muodoltaan ja väreiltaan erilaisia sekä jokaisessa on nimikyltti. Näistä tiedän, mikäminua jokaisessa huoneessa odottaa.
Huomioni kiinnittyy oveen, jossa lukee "Usko". Koitan sitä, se on visusti kiinni. Olen kai lukinnut sen ja hävittänyt avaimen. Tajuan sen oven takana olevan minun uskoni Jumalaan, olentoon, jonka olemassaoloon en ole monien mutkien jälkeen uskonut. En vuosiin. Taisi olla 2010, kun lukitsin tuon oven.
Seikkailen mielikuvitukseni luomassa ovien eteishallissa. Päädyn ovelle, jossa lukee "Parisuhteet". siinä on ovi, josta kaikki kävelevät useammin kuin kerran. Sinne huoneeseen olen jo ilomielin sulkenut yhden parisuhteen."Erikoiset elämät luo erikoisii ihmisii." Ja tänne huoneeseen niitä varmaan suljetaan muutama.
Ajatusmatkallani raotan jo seuraavia ovia. Kuin lapsi jouluna tahtoisin saada ennakkomaistiasia tulevasta. Uteliaisuuteni peittaa alleen menneiden huoneiden puoleensa vetävän, kaipaukseesta melankolisen, turvallisen huudon. Mutta haluan jo koettaa siipiäni seuraavissa huoneissa.
Ovessa lukee "Jatko-opinnot" seison ahdistava epävarmuus rinnassani sen kynnyksella. Siinä huoneessa voi olla mitä tahansa. Viereisessä ovessa lukee "Ammatti." ja toisella puolella "Perhe". Nuo ovet kutsuvat pelottavan houkuttelevina nimeäni, yhä äänekkäämin ja päivä. Nyt kuitenkin sivuutan ne, vielä ei ole niiden aika.
Seison siinä ovien eteishallissa. tiedän että osat ovista ovat lähestulkoon paiskautuneet kiinni ja toiset taas avattu äkillisesti. Aivan kuten ovi "Nykyisyys" ja "Huoleton nuoruus". Keväällä 2013 ovi rämähti kiinni kertaheitolla ja huolettoman nuoruuden ovi lukittiin. "Nykyisyys" huusi nimeäni, vastuuntuntuisuutta ja voimia vaatien. Nälkäisenä se halusi minua enemmän kuin minä sitä. Se vaati psyykkeeltäni ja läheisiltäni kestävyyttä ja tahtoa. Ovi nykyisyyteen ei antanut meille aikaa surra menetystä, vaan vaati meitä käymään sisään yhtä ihmistä uupuen. Se oli yhteinen ahdistuksen ja surun täyteinen ovi, joka sulki edelliset vain avautumalla.
Tällä ajatusmatkallani, pikajuoksullani menneisyyden ja tulevaisuuden ovien seassa huomaan, että nämä lukuisat ovet ovat vaikuttaneet minuun ja läheisiini. Lohtu, turva, ja rakkaus, kaikki mitä olen saanut ja antanut ovat näissä huoneissa, näiden ovien takana. Ovissa pyörii diaesityksia hetkistä, jotka olemme jättäneet taaksemme.
Astuessani pois jo tutuiksi käyneiltä ovilta sydänalani valtaa levottomuus. Katson tulevaisuuden kynnykseltä kymmenia uusia ovia. Hymyilen, itken, epävarmuus ja loputon halu, uteliaisuus, ahdistus sekä levollisuus luovat vapauttavan oloisen ja samalla tukahduttavan ristariitaisuuden.Palan hiljaisella liekillä, mutten tahdo palaa loppuun tulevaisuuden kynnyksellä.
Käännyn ympäri paikoillani. Näen uurteet ja naarmut psyykkeessäni, joka juoksee lujaa ovelta ovelle. Vielä kerran niistä kurkistaen ja sitten ne lukiten. Toiset, itselleen mieluisat ovet se jättää lukitsematta, niihin voin siis vielä palata. Se avaa niiden ovet, joissa viihtyy ja joista saa voimaa astuakseen ovesta, minkä taakse ei vielä voi nähdä. Huomioin hetket, joilla psyykkeeni on korjattu. Innolla, haikein mielin olen astumassa tulevaisuuteni eteishalliin. Astun seuraavaan huoneseen pel'ten, odottaen mahdollisuuksia, ikään kuin olisin käymässä ovesta sokeana mutta luottavaisin mielin.
Ajatusmatkallani ovia sulkeutuu ja avautuu yksi toisensa jälkeen, kaikki elämäni taitekohdat. Muistoissani voin kulkea niistä aina uudelleen. Mieluummin kuitenkin katson tulevaan ja annan sulkeutuneiden ovien muokata minua nyt ja tulevaisuudessa, aivan kuten ingersoll on todennut "Nykyisyys on kaiken menneen väistämätön seuraus ja kaiken tulevan syy.".

Terveellisen elämän perusta

Nykyään ravitsemusalan ekspertit, ravitsemustieteilijät ja ravitsemusterapeutit, ovat huolissaan suomalaisista lapsista,nuorista ja aikuisista. Miksi? Koska liikalihavuus ja ylipaino sekä epäterveelliset elämäntavat ovat lisääntymässä. Olen tähän kiinnittänyt huomiota paljonkin viimeisten vuosien aikana, kun kiinnostukseni ravintola-alaan syttyi.
Missä on syy epäterveellisiin elämäntapoihin?
On helppoa syyttää vanhempia liiallisesta herkuttelusta ja roskaruuan määrästä, vähäisestä liikunnasta ja siitä johtuvista seuraamuksista.Tottahan se on. Lapset oppivat ruokailu- ja urheilutapansa vanhemmiltaan. Mutta he oppivat niitä myös päivähoidossa ja kouluissa.
Jos ei lasketa mukaan yliopistoja ja ammattikorkeakouluja, niin kuinka moni on nähnyt kouluruokailussa tarjolla kunnollisia salaatteja ja kohtalaisen houkuttelevan näköistä ruokaa?
12 vuotta kestäneen koulu-urani aikana ainoat kerrat kun näin kunnollista salaattia  jossa oli lehtisalaattia, tomaattia, kurkua, oliiveja ja sipulia olivat pyttipannu päivät.
 Muulloin salaatti koostui kiinankaalista tai punakaalista ja kuivasta porkkanaraasteesta, toisinaan saattoi olla ananasta seassa.Joskus oli riisi-tonnikala-salaattia ja toisinaan makaroonisalaattia. Nämä epämiellyttävät saalaatinkuvatukset jäivät parhaiten mieleeni.Surkea yritys tarjota nuorille terveyttä lautasella.
Tiedän myös sen että salaatti maksaa ja kouluilla on määrärahansa, normaalia ateria maksaa noin 0,50€/oppilas.
Mutta minun mielestäni tervellisen elämän perusta on kunnollinen, hyvä ruokavalio ja terveellinen määrä liikuntaa.Miksi sitä ei sitten toteuteta?
Olen toiminut kerhonohjaajana ja isosena lukuisilla lastenleireillä. Olen ollut tet-viikoilla päiväkodissa ja TE-toimiston järjestämässä Työkokeilussa päiväkodissa/eskarissa.
Ja olen tehnyt huomion, että lapset syövät paremmin jopa salaatit ja ruuat, kun ne näyttävät houkuttelevilta, niissä on värejä ja ne tuoksuvat. Näitä ruokia he saavat leireillä. Samat lapset nirsoilevat ja kieltäytyvät syömästä kunnolla päiväkodeissa ja kouluissa, kun tarjoillaan sitä iänikuista kiinankaali-porkkana salaattia ja epämääräisen näköisiä aterioita, jotka hyvin usein kärsivät myös suolan ja pippurin puutteesta.
En nyt tarkoita, että kouluissa ja päiväkodeissa tulisi tarjoilla gurmé-aterioita. Tarkoitan sitä, että heille tulisi tarjota kunnollisia aterioita. Ei maksaisi varmaan montaa kymmentä senttiä enempää per oppilas tarjota hieman useammin kunnollista salaattia ja lisätä ruokaan hieman enemmän pippuria ja suolaa?
Minusta olisi hyvin tärkeää opettaa lapset näkemään ja kokemaan, että salaatti voi olla hyvää ja muutakin kuin kuivaa ja kitkerää kaalia. Silloin heille jäisi positiivinen mielikuva terveellisistä vaihtoehdoista ja silloin terveellisyys olisi heille luontainen vaihtoehto. Jos rasvainen kebab tai hampurilainen ja pizza maistuvat paremmilta kuin salaatit lapsuudessa, niin miksi vaivautua. Sana "terveellisyys" liitetään heti vahvimpiin muistoihin ja siitä tulee kitkerän kaalin maku suuhun. Ei kiitos.

Halpa henkivakuutus? uskoisitko sen voimaan?

Mitä tulee mieleen, kun sanon sinulle, että hanki halpa henkivakuutus? Mietitkö saman tien If:in aina yhtä edullisia henkivakuutuksia vai jotain muuta?

Minä tarkoitan heijastinta, taskulamppua ja jälleen kerran heijastinta.

Heijastinteippi Clas Ohlson

motonet Heijastinteipit

 Eivätpä ole kalliita, ja kestävät hyvin sekä liimautuvat lähes tulkoon kaikkeen kiinni (puhun omasta kokemuksesta). Halpa henkivakuutus, kaiken tarvittavan saat parhaimmassa tapauksessa alle 20 eurolla.

Miksikö haluan teidän käyttävän heijastimia?  Syy on tässä :

Koska asun maaseudulla ja välimatkat ovat pitkiä, niin minä ajan autolla paljon. Minua harmittaa niin paljon jalankulkijoiden, lemmikkien sekä pyöräilijöiden puolesta, kun he kulkevat "Pimeinä".
Monta kertaa olen yllättyny,t kun valokiilaani on tienviereen ilmestynyt jalankulkija. ja katsos hänellä on myös koira mukana! Minulla on ollut sentään onnea matkassa niin paljon, että lähipiti-tilanteiltakin on vältytty. Mutta monella ei ole ollut.

Onko liian noloa käyttää heijastimia ja taskulamppua? Etkö olekkaan tarpeeksi kova?Olet säälittävä kun haluat olla niin cool.

Tulitko ajatelleeksi kun lähdit illalla kotoa kävelemään ilman heijastimia, että et riskeeraa vain omaa henkeäsi tuolla päätöksellä. Riskeeraat samalla myös monen kuskin ja kyydissä olijan hengen. 

Jos autoilija ei kerkeäkkään ajoissa reagoimaan ja töytäisee sinua; mahdollisia murtumia, vammautuminen tai kuolema. Voitko sinä tai perheesi syyttää autoilijaa huolimattomuudesta, jos sinulla ei ollut kunnollisia heijastimia tai edes taskulamppua? Ette voi. Olet kulkenut "Pimeänä", et ole tarjonnut autoilijalle mahdollisuutta nähdä sinua, olet asettanut itsesi tietoisesti vaaraan. Syy on kokonaan sinusssa..
Henkesi olisi voinut säästyä, jos olisit vain viitsinyt liimailla edes 2cm x 2cm kokoisia heijastin teipin paloja takkisi hihoihin ja selkämykseen.
Ottakaa se järki sieltä pakkasesta ja käyttäkää sitä! Monen joulu olisi paljon onnellisempi tänäkin vuonna jos he olisivat tajunneet pakottaa itsensä tai läheisensä käyttämään heijastimia!
Provosoiduitko? Hyvä juttu. heräsitkö ajattelemaan? Vielä parempi. Seuraavan kerran, kun menet ostoksille, lisääs siihen ostoslistaasi heijastin.
 Tämä autoa käyttävä ihminen kiittää huomaavaisuudestasi<3

Lauluja siitä mitä mä nään, ja mitä tunnen sisällä pään

Ihanaa viettää viimeinkin sitä kesälomaansa
Kuukauden päivät on oltu työttömänä työnhakijana, mutta lukio koulutuksella ei oikein töitä löydy..
Tänään sain viimeinkin siskon kanssa lähdettyäkameran kanssa ulos.
Tänään onkin vietetty ulkoilma päivää, mökillä käyty serkkua ja sen kavereita käyty moikkaamassa ja meren rantaa pitkin kävelty kotiin(ei ihan mutta melkeen merenrantaa :D)
myöhemmin illalla käytin kylän metsiköissä j pelloilla hieman seikkailemassa.
Rupean vähän jo oppimaan miten perus kamerani toimii:D

 Tässä hieman Pihlajanmarja sadetta ja syksyn raikkautta <3

 Löysin pellon löysin kaatuneen puun ja jäin nautiskelemaan kuin mörrimöykky ilta-auringosta<3

Onko sulla kaunis maailma kehyksillä repaleisilla

Hyvää huoementa.
Repesin aamulla riemusta: "JES HUOMENNA VERENLUOVUTUS!!"
ja muutenkin tuntui pirteältä ja hyvältä. Kunnes isäni kertei että hei pyykinpesukone on yön aikana uittanu vedet alleen tulovesi venttiilin petettyä.
jes, nyt alakerta haisee viemäriltä. siitäkös vielä iemurepesi kun isä san etä mun on tyhjennettävä se lattia niistä lakanoista takeista ja sukista saunaan kuivumaan, kun hänen on vietävä auto huoltoon.. Hetki miksen minä voi viedä autoa ja sinä hoitaa kotitaloutta kerrankin?
No aamupalaa nassuun ja sitten 2 tunnin projekti alakerrassa.. Puolivälissä rupesin ärsyyntymään,lakanoita ja kankaita riittäisi mutta saunastamme loppuu ripustus tila. ja koska ulkona sataa vettä niin niitä ei voi viedä sinnekkään.
 No minä sommittelin ja laitoin limittäin ja vaikka miten niitä kuivumaan..
nyt on lattia tyhjä eikä tarttennu luututa mitään koska kaikki ne lakanat ja matot olivat imeneet veden.
Nyt ne kirjaimelisesti VALUVAT viemäriltä haisevaa vettä saunassani ja minä haisen viemäriltä.

Paremminkin olisi päivänsä voinut aloittaa.

hieman mutkutusta ja mökötystä kehiin ja toimeksi.. :D